Golfseurat |
20.1.2018

Naisten golfin haasteet ja mahdollisuudet tapetilla ladykapteenien kokouksessa

Energinen naiskapteenien yhteisö pyrkii poistamaan esteitä ja rakentamaan uusia mahdollisuuksia, jotta golfin naisharrastajien määrä saataisiin nousuun.

Nais- ja tyttöharrastajien osuus golfin koko harrastajakunnasta on Suomessa maailmanlaajuisessa vertailussa suhteellisen korkea, 29,4 %. Golfseurojen naisjäsenten kokonaismäärä (38 480) on kuitenkin laskenut jo viitenä perättäisenä vuotena ja on vuoden 2017 tilastojen valossa alempi kuin vuonna 2010. Miesharrastajien kokonaismäärä kohosi sen sijaan vuonna 2017 uusiin ennätyslukemiin (89 804).

Tyttöjen harrastajamäärän kehitys on ollut vielä selvästi naisia heikompaa. Suomen golfseuroissa oli vuonna 2017 vain runsaat 3 400 tyttöpelaajaa, mikä on yli 300 pelaajaa vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. Golfareiden kokonaismäärä on kuitenkin kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana yli 17 000 pelaajalla. Tyttöjen osuus koko harrastajamäärästä on pudonnut samalla ajanjaksolla 3,0 prosentista 2,4 prosenttiin.

Jotain on siis lajin parissa tehtävä.

Tarmokkaimmin hihansa on käärinyt Golfliiton Ladygolftoimikunta, jonka organisoima golfseurojen naiskapteenien kokous keräsi Helsinkiin jopa 150 golfseurojen naiskapteenia ja muuta vaikuttajaa.

Luvut kertovat erehtymättömästi naisharrastajien kadosta, mutta hyvä uutinen on, että syyt siihen alkavat olla selvillä. Golfyhteisön ja toimialan mahdollisuudet ratkaista tehokkaammin ongelmia puolestaan paranevat, kun mutu vaihtuu tutkimustietoon.

Ongelmien määrittely ja ratkaisukeinojen pohtiminen ja tarjoaminen olivat ladykapteenien monipuolisen kokouspäivän keskeistä sisältöä. Golfliiton puheenjohtaja Hanna Hartikainen ja toiminnanjohtaja Juha Korhonen avasivat yhteisessä avauspuheenvuorossaan koko toimialalla käynnissä olevaa murrosta ja sen haasteita ja mahdollisuuksia. Vaikka kilpailu vapaa-ajasta edelleen kiristyy, esimerkiksi hyvinvointiajattelun voimistuminen voi puolestaan tarjota golfille runsaasti mahdollisuuksia uusien harrastajien mukaan saamiseksi.

”Vahva kasvu ja jäsenmäärien positiivinen kehitys ovat toimialan keskeisiä tavoitteita”, Hanna Hartikainen korosti.

Niihin hänen mukaansa myös päästään, mikäli golfyhteisöjen elinvoimaisuus ja pelaajien hyvinvointi onnistutaan turvaamaan.

Viisi kuukautta toiminnanjohtajan tehtävässä ollut Juha Korhonen kysyi kokousyleisöltä saman kysymyksen, jonka on ehtinyt kysyä jo monessa muussakin yhteydessä: tehdäänkö golfyhteisössä oikeita asioita? Ellei tehdä, asioita on Korhosen mukaan muutettava niin, että lajin elinvoima voidaan varmistaa.

Golfliiton talouspäällikkö Emilia Ottela piti painavan puheenvuoron siitä, miten tiedolla johtamisella saadaan aiempaa parempi ymmärrys ongelmien luonteesta ja niiden ratkaisukeinoista.

”Kun päätöksiä tehdään tunteiden sijaan faktoihin perustuen, voidaan samalla keskittyä myös olennaiseen”, totesi omassa puheenvuorossaan puolestaan Taina Mahlio-Ahonen avatessaan laajasti kiitellyn Pelaaja Ensin -työkalun mahdollisuuksia.

Positiivista viestiä ystävilleen kertovat ”golflähettiläät” ovat menestyksen avain uusien harrastajien rekrytoinnissa, vakuutti puheenvuorossaan Taina Mahlio-Ahonen.

Toimialan Golfliiton johdolla keräämä tutkimustieto kertoo, että naisten golfharrastuksen kaksi keskeistä estettä ovat ajankäyttö ja pelikavereiden puuttuminen. Haasteena on myös pelitaitojen kehittymisen hitaus teknisesti vaativassa lajissa. 43,6 prosentilla lajin parista poistuneilla naisilla tasoitus oli 54 ja lähes 90 prosentilla 27 tai enemmän. Miehillä vastaavat osuudet ovat 21,8 % ja 58,8 %.

PGA-pro Heini Haapalan mukaan lajitaitojen opettaminen onkin aloittelevien naispelaajien mielestä golfyhteisöjen tärkein palvelutekijä.

”Ilo, yhteenkuuluvuuden tunne ja kannustaminen auttavat pitämään aloittelevat naiset golfharrastuksen parissa”, Haapala kertoi.

Emilia Ottelan mukaan tutkimustieto paljastaa, että 25 on tärkeä tasoitusrajapyykki, johon yllettyään vain harva golfari enää lopettaa lajin. Miesten tasoituskeskiarvo 26 yltää lähelle, mutta naisten keskiarvotasoitus on yli kymmenen lyöntiä korkeampi, 36,4. Vain 27 prosenttia naisista kuuluu tasoistusryhmiin 1–4 (tasoitus alle 26,5).

Naiskapteenien yhteisön pursuava energisyys on voimavara, joka golfyhteisön tulisi muutosta rakentaessaan hyödyntää. Elisabeth Spåre ja Eeppo Haukka muistuttivat kuitenkin omassa hersyneessä mutta samalla asian ytimeen pureutuneessa puheenvuorossaan, että muutos tarvitsee tekijänsä kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Tällä hetkellä vain kymmenessä Suomen 131 golfseurasta puheenjohtajana on nainen. Naistoiminnanjohtaja on sentään 25 golfseuralla (19 % seuroista), mutta sekin on selvästi vähemmän kuin naisharrastajien suhteellinen osuus.

Toimialan keskeisissä järjestöissä tilanne on yhtä heikko. Hanna Hartikainen johtaa ensimmäisenä naispuheenjohtajana Golfliittoa, mutta muita naisia ei kahdeksanhenkisessä hallituksessa tällä hetkellä ole. Suomen Golfkentät ry:n ja PGA:n hallituksiin mahtuu molempiin yksi nainen, FGMA:n ja Suomen Golfsenioreiden hallituksiin puolestaan kumpaankin kaksi. Naisten osuus toimialajärjestöjen hallituksissa on vain 16,3 %.

Ladykapteenien kokous keräsi Radisson Blu Hotelin seminaarisalin täyteen osallistujia.